Nuori sikafarmari teki uuden sikalan mennessä Tuula | tammi 9, 2020 Antti Pukara Etusivu|Nuori sikafarmari teki uuden sikalan Nuori sikafarmari teki uuden sikalan 9.1.2020 25-vuotias nuori sikafarmari Antti Pukara otti haltuunsa kotitilansa 2015 20-vuotiaana. Hänellä oli kaksi vaihtoehtoa, joko hän jatkaa isänsä Kalevin rakentamassa 900 lihasikapaikan sikalassa lihan tuotantoa vanhaan malliin, tai hän rakentaa uuden sikalan modernilla tekniikalla. Antin rakentamispäätös on uutinen joka ei ole jokapäiväistä arkea matalakatteisella alalla. Erityistä huomiota hän kiinnitti huomiota uuden sikalan ruokinnan tarkkuuteen ja hygieniaan. Lihasikakasvatus on Antin mielestä tulevaisuutta, mutta se vaatii työntekoa, rohkeutta, visioita, lujaa ammattitaitoa ja rautaista osaamista. Pakko kehittää, jos alalla meinaa pärjätä Antille alkoi olla selvää jo yläasteella, että hän jatkaa perhetilan pitoa. Hän heivasi ajatuksen lukiosta, koska ei nähnyt siinä itselleen lisäarvoa. Maatalouden perustutkinto tuntui sillä hetkellä riittävän. Hän kävi koulun Ilmajoella. Koulun loppuvaiheessa hän mietti sukupolvenvaihdosta. Tammikuussa 2015 hänestä tuli kotilalleen isäntä, Suomessa harvinainen nuori sikafarmari. Antin isosisko sai ylipuhuttua nuoren miehen laittamaan hakemuksen sisälle jatko-opinnoille. ”Täytyy sanoa viisi vuotta myöhemmin, että olen tyytyväinen hankkimaani agrologikoulutukseen”, nuori sikafarmari tuumaa. ”Sen myötä saaneesta opista ja kavereiden kautta tulleesta tiedosta on ollut aivan järkyttävän iso apu. Varsinkin tässä vaiheessa, kun päätettiin tuotantoa laajentaa.” ”Ajatus tuotannon laajentamisesta oli jo aikaisessa vaiheessa, mutta mitä ja kuinka, oli kysymysmerkki. Lopullinen päätös tuli vasta myöhään, tammikuussa 2018 kun alkoi selvitä pystytäänkö sikala rakentamaan järkevällä hinnalla”. Antin mielestä on kuitenkin selvää, että jos alalla meinaa olla, on pakko kehittää. ”Vanha ysisatanen sikala pelkästään ei ollut vaihtoehto, eikä se olisi ollut edes mielekäs vaihtoehto itselleni”. ”Melkoinen puolitoista vuotta on takana. Työtunteja on tullut aika paljon… mutta sitä se yrittäminen on”, nuori sikafarmari sanoo. Antti Pukaralle oli selvää jo yläasteella, mitä hän tekee isona. Rehustus kotimaisilla Pellon -laitteilla Antin vanha sikala on edelleen käytössä. Uusi 900-paikkainen tuotantotila tuplasi lihasikatuotannon. Rehustukseen valinta päätyi Pellon ruokkijaan. Pellon ruokkija erottuu muista sillä, että se on toteutettu kahdella vesisäiliöllä, puskuvesi ja jäännösvesisäiliöllä. Jäännösvapaa ruokinta oli nuoren isännän harkittu päätös.Uusi ruokintamenetelmä on vanhaa hygieenisempi ja tarkempi. Lihasian kasvatus perustuu tarkkuuteen, pienistäkin asioista muodostuu isoja. ”Tällä systeemillä saadaan tismalleen oikean laatuista rehua joka paikkaan. Kun rehua ei ole putkistossa, se ei myöskään lämpimällä kesähelteellä ala putkistossa käymään”, Antti kertoo. Kaikki rehu tehdään uudella sikalalla. Ruokkijassa on Pukaran tapauksessa punnittu puskuvesisäiliö ja paluuvesisäiliö. Puskuvesi ei toimi ensisijaisesti rehuvarastona, vaan sitä käytetään mäntänä, jolla viimeiset rehukilot työnnetään ruuheen niin että putkistoon jää puhdas vesi. Jari Koivuluoma, Pellon automaatioinsinööri ja entinen sikatilallinen kertoo: ”Koska putkisto on aluksi täynnä vettä, täytyy rehun jaon alkaessa ensin pumpata ruokittavan osaston putki täyteen rehua. Tällöin putkistosta palaava vesi ohjataan venttiilillä paluuvesisäiliöön, josta se otetaan tuleviin ruokintoihin normaalina komponenttina. Suurin osa ruokinnassa käytetystä vedestä tulee kuitenkin puhtaan veden varastosäiliöstä.” Jäämämäärän minimoimiseksi ruokintaputkisto 50-millistä 63-millisen sijaan. Pieni putki hiukan hidastaa ruokintaa, mutta jäännösvesi on pienempi. Rehuseos omaa viljaa ja ohravalkuaista Viiden kuution puskuvesisäiliö ladataan omasta kaivosta hiljalleen. Tämä jouduttaa ruokintaa merkittävästi. Kun ruokkija pyytää vaikka kaksi kuutiota vettä, se imee veden pumpulla nopeasti sekoitussäiliöön. OVR, ohravalkuaisrehua, viinan valmistuksen sivutuotetta tuodaan kerran viikossa Koskenkorvalta 15 kuutiota. Koska possut on ruokittu kuivatäysirehulla porsitussikalassa, on tärkeää, että sian alut oppivat heti syömään liemiruokaa. ”Maittavan OVR:n avulla ne tottuvat syömään liemirehua tosi hyvin.” Tiiviste tulee A-rehulta, viljasta tulee noin puolet omilta pelloilta, ja puolet ostetaan naapureilta lähialueelta. Viljat säilötään kahdessa Dan Cornen kuivaavassa viljasiilossa, josta otetaan viikkosiiloon ohra-vehnäseosta. Antti käyttää myös kaura-kevytohraseosta. Sikaa hemmotellaan hyvällä ruualla, omia viljoja ja OVR:ää Alkukasvatukseen käytetään vehnä-ohraa ja pieni rippu kaura-kevytohraa. Loppukasvatukseen vähemmän vehnä-ohra -seosta. Antti käyttäisi enemmän kauraa, mutta se tuntuu olevan haastavaa myllytettävää kauran kuoren takia. Myllylle oli tarkoitus rakentaa erillinen tila ulkopuolelle, mutta sille löytyi sopiva tila rehustamon nurkassa vesisäiliön yläpuolella. Olemassa oleva tila tuli tehokkaasti käyttöön. Ennen myllyä on rumpulajittelija, jotta kaikki rikat ja isommat partikkelit saadaan pois. Magneetti erottelee metalliset partikkelit pois. Sialla on tarkka makuaisti, eikä sille maistu rikkaruohon siemenet. Myös mylly säästyy vaurioilta, kun kivenkappaleet saadaan pois. Antti puhuu paljon myllytyksestä ja oikeasta jauhon karkeudesta. Hän käyttää seuloissa harvinaista 2,5 millin seuloja. ”Vähän ennakoivasti kun vaihtaa, niin vasarat ja seulat menee vaihtoon kahden kuukauden välein.” Pulskat porsaat ovat vilkkaita. Karsinassa ei hoitaja kauan viihdy. Hyvinvoiva sika on niin tuttavallinen, että sikaporukka alkaa tutkimaan hoitajaansa pureskelemalla lahkeita ja saappaita oitis. Sikamiehen Janne-saappaat tunnistaa siitä, että possut ovat vieneet soljet. Ruokintalaitteiston säiliöt vasemmalta lukien: puskuvesisäiliö, paluuvesisäiliö, sekoitussäiliö ja OVR-säiliö. Kahden säiliön jäännösvapaa tekniikka — putkistossa puhdas vesi Digitalisaatio on sikalan arkipäivää. Laitteet ovat toimintavarmoja. Kosketusnäyttö on helppo ja nopea. Porsaat tykkäävät maakuntalehdestä, mutta ei sen uutisista. Viihtyisä sikala Takavuosien ilmastointiongelmat ovat mennyttä. Entisenä sikamiehenä on helppo huomata raikas ja pölytön ilmanlaatu. Kun astumme porsaiden osastolle, syntyy hiljaisuus, jota rikkoo vain tuulettimien vaimea humina. Sitten hälytysvuorossa oleva possu haukahtaa. Possut valveutuvat kuuntelemaan ja haistelemaan tulijoita korvat pystyssä ja saparot sikkuralla. Sitten alkaa vilkas kuhina, kun eläimet huomaavat tutun isännän. Sian haju ja kuuloaistit ovat herkät, mikä tekee näköhavainnot vähemmän tarpeellisiksi. Antti heittelee possuille olkea ja kuivaheinää, jota eläimet vilkkaasti alkavat pöyhiä. Eilinen Ilkka kiinnostaa myös, mutta ei sen uutiset. Karsinoissa on väljää ja puhdasta. Possut ovat vilkkaita, yhtä lukuunottamatta. ”Tuo värillä merkattu possu ontuu hiukan, mutta se on nyt paranemaan päin. Vielä huomenna antibioottipistos, ja lievä ontuminen loppuu siihen”, Antti kertoo ja muistuttaa, että Suomessa annetaan antibiootteja tarpeeseen. ”Muualla Euroopassa antibiootteja annetaan summittaisesti ennaltaehkäisevästi juomaveden mukana.” Lattialämpö on tärkeä, että lattia pysyy kuivana ja puhtaana. Ritiläkastelija opettaa possuille, että vessa on ritilällä ja makuualue pysyy puhtaana. Karsinoita ei juuri tarvitse puhdistaa. Lannanluonti ei kuulu sikalatöihin. Helppokäyttöinen ja monipuolinen ruokkija Pellon Groupin myyntijohtaja Harri Muilu kertoo, että Pellon liemiruokkija on markkinoiden helppokäyttöisin, joten työ sujuu vaikka käyttäjä välillä vaihtuisi. Erot ovat vanhoihin liemiruokkijoihin tottuneelle suuret. ”Ruokinta voidaan tehdä monella tapaa, vesipuskulla, kierrättämällä, linjoja ja alastuloja tyhjentämällä”, Jari Koivuluoma kertoo. ”Ruokkija skaalautuu asiakkaan halun mukaan. ”Käyttöohjekirjaa ei tarvita päivittäin”. Koivuluoma kertoo, että monipuolisuus tuo myös monimutkaisuutta, mutta tavalliset asiat ovat helppoja. Venttiilien muutokset ja ruokintakäyrien muutokset ovat helppoja jopa satunnaiselle lomittajalle resitatiiviista kosketusnäyttöä näppäilemällä. ”Juuri lomittajilta on tullut paljon kiitosta. Esimerkiksi pikanäppäin muutosprosentteihin on helppo ja nopea.” Uuden tiukkakartioisen säiliön jäämämäärä on pieni ja tehopesurit lisäävät hygieniaa. Sekoitin on myös entistä tehokkaampi. Tankkiin ei jää tahmaa, kun läpiviennitkin tehdään huolellisesti. Vanhaa rehua ei jää sopukoihin pilaantumaan. Pitkissä linjastoissa käytetään hidastusramppeja, jotka pudottavat linjaston painetta tarpeen mukaan. Käytännössä pumppua lähellä olevat osastot ruokitaan matalammalla ja kauimmaiset kovemmalla paineella. Venttiilien viimeiset kilot pumpataan myös pienemmällä paineella jolloin, jälkivaluntaa ei synny ja ruokinta on tarkka. Ruokailu on odotettu hetki. Teksti ja kuvat: MaaseutuMedia - Hannu Koivisto
